lauantai 8. joulukuuta 2012

Rrrrrock & rrrrrebel

Minua on vaivannut viime aikoina kyllästyminen j-poppiin ja yleensäkin japanilaiseen nuorisomuotiin yms. Voi kyllä johtua tästä vuoden ajastakin, aina talvisin raskaampi ja synkempi musiikki kuulostaa paremmalta kuin kesäinen biletysmusa.

Tämän hetken inspiroivimpia tyyppejä tyylillisesti ja musiikillisesti ovat Rihanna, Taylor Momsen ja kestosuosikki Lana Del Rey (varsinkin sen rokimpi tyyli). Haluaisin niiiin kovasti pitkät hiukset ja HETI! Tämä vain kasvaa superhitaasti... Hiljaa hyvä tulee?

Joku tuossa pahistyttö-lookissa (eikä vain lookissakaan) vaan niin kiehtoo... Olen jo aikuinen ihminen ja tunnen tarvetta kapinoida jollakin tapaa, mistä se kertoo? Ehkä en vain jaksa olla aina se äidin ja isän kiltti tyttö eikä minun tarvitsekaan, koska en ole enää lapsi... Mutta eikö voi olla itsenäinen ja riippumaton, silti "kiltti" ja sovinnainen? Varmaankin voi. En vain ole sisäistänyt sitä. Kuulostaapa ihan siltä kuin paheksuisin ja pitäisin superpaheena jos pukeutuu räväkästi. En tarkoita sitä... Hankala pukea sanoiksi. Mutta jotenkin siis koen että mun pitäisi muuttaa itseäni aina vaan jotenkin, en haluaisi olla oma itseni. Kaikki on aina jotain roolin esittämistä. En pidä siitä että olen kiltti tyttö. Kuin se olisi paha asia.

Joo, sekavaa.
 Ihana tyyli Taylorilla kun ei vaan ammu liikaa yli (= liian hutsumainen)...
 The Pretty Recklesillä on muuten monta hyvää biisiä. Taylorin ääni on ihanan rosoinen. Uutta musaa odotellessa... :)
Now on my wishlist: printtipaitoja! Monta! Ja ehkä jotain leopardi-kuvioista. Ja ehkä yksi nukke :P

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti