Prinsessalle-kappale on niin täydellinen kappale ja pukee sanoiksi mun tunteet ja ikävän ystävääni kohtaan. Se on soinut mun päässä nyt viikon melkein! Näin tänään viimeisen kerran ystäväni kappelissa. Oli eittämättä raskaimmat hyvästit ikinä.
Keinutan, kuuntelen
Sut suojaan peittelen
Keinutan, myöhä on
Jo kuulen aallokon
Ethän pelkää pimeää
Siel on monta kynttilää
Ja viimein sun matkaan
Ei pääse saattajatkaan
Yötä vasten vaikka lähdet
Jatka vain vaikka on
Se suuri suunnaton
Kohti valkeata rantaa
Laivaan mun laulujen
Sä kuljet tietäen
Ettet pelkää enempää
Siel on monta kynttilää
Ja viimein sun matkaan
Ei pääse saattajatkaan
Ethän pelkää pimeää
Siel on monta kynttilää
Nuku vain jos väsyttää
Vielä valvon vierellä
Ja viimein sun matkaan
Ei pääse saattajatkaan
Ja lohtu on mulle
Että siellä on kaikki sulle
Hups purskahdin itkuun. Tuntuu että on ollut tavallista enemmän kuolemaa ympärillä viime aikoina, tai se on näkynyt elämässäni enemmän kuin ennen. Ehkä se on aikuiseksi tulemistakin osittain, huomaa enemmän näitä juttuja.
VastaaPoista<333
PoistaNo joo mietin kans että kaipa se sit kuuluu tähän aikuisuuteen. Ennen se oli niin kaukanen asia, kuolema. Mutta ehkä sen tiedostaminen opettaa elämään enemmän täysillä ja vaalimaan ihmissuhteita joita on <3