Fiilistellen...

Minun Halloweenini on tänä vuonna jännitysleffoja ystävien  kanssa ja yksikseen. 

Lasagnea kynttilän valossa kullan kanssa. 

Harry Potter ja viisasten kivi - aloitin sarjan alusta kolmen vuoden tauon jälkeen. Oli ehkä liian pian mutta miten vaan.

American Horror Story

 (Olen ihastunut Lily Raben hahmoon Misty Day...)

Retroa ja spookya musiikkia.

Stevie Nicks (& Fleetwood Mac) ja Grimes:

Yamantaka // Sonic Titan etc. Yaaaayyy.

Ps. I'm happy :) Erittäin ja rakastunut! Claire Boucherin ilme tuossa yllä kuvaa hyvin tunteitani :D

Miau!

Kun näin Catty Noirin ensi kertaa en pitänyt siitä ollenkaan. Ihastuin siihen vähitellen... :D Katsokaa nyt miten hieno KORISTE se on tuossa kaiuttimen päällä:

Tämän postauksen kuvat on otettu surkeassa valossa iltapäivällä/illalla joten ovat todella surkealaatuisia. Saa niistä kuitenkin jotain käsitystä tästä kisumirristä.

 Tosi kaunis hän on, mutta haasteellinen kuvattava!

Tämä syksy!

 Tämä syksyhän on ollut aika ihana... :) 

 On ollut harmaita päiviä...

 ... ja toisaalta niitä joina värit ovat olleet räjähtävän kirkkaita.

Tämä ruusu oli meidän kuoron 15-v kekkereiltä. Ei siltä YHDELTÄ. (vielä)

Olen siipeillyt pitkin syksyä veljen luona sen tarjoamilla ruuilla :P

Ja tämän kokkasi mun ihanainen:

En näe siinä mitään vikoja, se on täydellinen. Ihanaa olla ihastunut! Tai rakastunut...!?

Jälleen uusi Cleo

Vietin eilen laatuaikaa itseni kanssa "pitkästä" aikaa (en ollut yli viikkoon viettänyt) ja shoppasinkin sitten vähän: Cleo De Nilen! :D

Tämä on jo kolmas Cleo joka minulla on, saa nähdä pidänkö miten kauan tämän. No eiköhän tämä ole "se oikea", paras tähän astisista. Aiemmin minulla oli basic Cleo ja sitten Halloween-versio, jonka meikistä en kauheasti tykännyt. Basic Cleon tyyli taas ei ollut hyvä... Tällä on ihana sähkönsininen tunika!

Cleo De Nilessä on muihin monstereihin verrattuna jotain "realistista".

Rakkaus

En ole ikinä tuntenut näin. Eikä hänkään ole ikinä ollut kenenkään kanssa niin lähekkäin.

 Meitä paljon nuoremmat ovat olleet jo vuosia pidemmällä kuin me.

 Näin jo painajaista että olin vain kuvitellut kaiken.

Mutta se unikin oli minulle armollinen tällä kertaa. 

 You are real.

En vaan voi lakata ihmettelemästä sitä.

 Minusta tuntuu jo nyt että olet puolikkaani. Hullua, vai mitä...

 Mutta meillä on aikaa. Tutustua toisiimme läpikotaisin.

Ikävä...

Särkynyt sydän monellakin tapaa

Minä melkein sain erään söpön mopsukan mutta omistajat tulivat toisiin aatoksiin... Onhan se rakkaasta lemmikistä luopuminen raskasta pakonkin edessä. Mutta voi mikä pettymys! Olin jo aivan valmistautunut siihen, ottanut kuluista selvää ja lukenut tuntikausia tietoa netistä. Näin jo UNTA siitä koirulista. Yhyy... So my heart is broken :(

 Nämä Monchhichi-lapsoset on mun lohdutus... :'( Hoidan niitä :D

Kompensoin yksinäisyyttäni selkeästi kaikella roinalla. Ja yritän korvata niillä menetyksiä (tulipalo...) Not a healthy way. Mutta kunhan ei velkaannu niin ei kait siinä mitään..? Koira olisi ollut parempi pelastus yksinäiselle! Melkein 9 vuotta jo yksin, not nice! Joskus sitä on sellanen katkera olo että WHY GOD... Mutta kaikella on tarkoituksensa.

Varsinkin tässä viime aikoina olen kiukutellut Jumalalle aiheesta koska törmäsin tosi kivaan poikaan ja sillä oli samoja tunteita mua kohtaan (jopa voimakkaammin). Mulle ei koskaan ole käynyt noin :D Mutta meitä erottaa yksi tosi iso tekijä. Ei siitä sen enempää!

Ilahdutti kun uusi i-D oli ilmestynyt! Yay :) Paras lehti!