Pikku keijuni

Toska on Pullip-perheen nukkeihin verrattuna halpaa laatua eikä yhtä hieno kuvissa, mutta jotain viehättävää siinä on. Tuo viaton ilme? Pieni koko? Aidommat mittasuhteet? Pitkästä aikaa kuvasin sitä enemmän ja sain ostettua uuden peruukinkin; tosin näissä kuvissa on vielä vanha hamppuinen Byul-peruukki käytössä, neiti sai aivan uuden tässä tänään! Viiiiimein! Lopussa siitäkin pari kuvaa :D

 T: Olin kesän mansikkapelloilla sukuloimassa mutta nyt olen tullut takaisin!

Ja ei kenkiä tietenkään! 

 T: Lainasin Pipan hattua! Tykkään siitä!

Kysyitkö luvan..?

T: Ööö.. en.

Mustavuorella tuulee... T: Mennään takaisin metsään! Minä palellun.

Se on pieni <3

Tässä Toskaliini uudessa peruukissaan:

Se on hiukan liian pieni mutta ihan hyvin sen sitten sai aseteltua kun vähän vaivaa näki! Pikku keijun söpöt korvat näkyy taas, jes! :D

Ja taas se on ihan eri tyttö!

Wake me up when September ends

Summer has come and passed

The innocent can never last

Wake me up when September ends

Like my father's come to pass

Seven years has gone so fast

Wake me up when September ends

Here comes the rain again

Falling from the stars

Drenched in my pain again

Becoming who we are

As my memory rests

But never forgets what I lost

Wake me up when September ends

 ... Ring out the bells again

Like we did when spring began

Wake me up when September ends

... As my memory rests

But never forgets what I lost

Wake me up when September ends

The innocent can never last...

Green Day - Wake me up when September ends 

Uutta suuntaa etsimässä

Nyt on tullut aika joko viedä blogi aivan uuteen suuntaan tai lopettaa se.

Nukkejen valokuvaaminen on edelleen rakkaimpia harrastuksiani mutta kirjoittamispuoli ei ole ollut pitkään aikaan mukana tässä yhtä tärkeänä, jotenkin siitä on into kadonnut. Kaikki sanottava keräämisestä ja nukeista on tullut varmaan sanottua.

Kirjallinen ilmaisu on kuitenkin  ollut aina yksi vahvuuksistani, se on mulle ehkä jopa luontevin tapa ilmaista itseäni ja itseilmaisun tarve on "jostain syystä" aina ollut mulla kova... Kirjoitankin tämän blogin lisäksi muita blogeja anonyymisti, mutta ehkä tätäkin voisi viedä kirjallisempaan suuntaan. Mitä se on, en tarkkaan vielä tiedä... Voi olla, että tosiaan lopetankin Nukkebuumin päivityksen ja jatkan nukkekuvien jakamista yksinomaan Instagrammin puolella. Tai alan kirjoittamaan ajatuksia eri asioista kuvittaen tekstejä nukkekuvilla?

Lapsena ja teininä, vielä varhaisaikuisenakin, riitti täysin, että tuottaa taidetta vain omaksi ilokseen, kun taas aikuisuudessa pöytälaatikkotaiteilun ja -kirjailun on alkanut kokemaan yhä turhempana ajan haaskauksena.

Toisaalta miksi aikuisuudessa kaiken täytyy olla niin tuloksellista että se on hyväksyttävää? Miksi täytyy saada aikaan (mainetta, mammonaa), että tekeminen on ajan "haaskaamisen" arvoinen?!

Onko täällä muita saman asian kanssa painivia?

Matilda näyttää pieneltä romanitytöltä tuossa walesilaiselta posliininukelta lainatussa mekossa. Hameosa on tosi söpö ja aivan Matildan tyyliä! Jos mekkoa saisi vähän modattua sopivammaksi, niin olisipa söpö <3

 Gooliope Jellingtonin mekko ei mene kiinni selästä mutta eihän se kuvissa haittaa! Värit ovat juuri Matildan omat.

Morigirl-henkeä tässä asussa.

 "Uloooos! Jooko?"

Näääh....

Ystäväni lupaili hieman että voisi ommella Matildalle; jospa se lunastaa lupauksensa! :D 

urban

Olen lämmennyt näille uusille Shibajuku Girls-nukeille tässä lähi päivinä. Yksi syy on varmaan se että tummanpuhuva goottityyli on vähän alkanut kyllästyttää, mutta vähän vaan, tuskin koskaan lopullisesti..! Olisi kiva saada väriä nukkekatraaseen. Noilla nukeilla on musta söpö ilme, eivät hymyile liikaa ja silmät ovat söpön suuret. Ehdottomasti haluaisin musta-asuisen, pinkkitukkaisen Yokon (pastel goth, sort of?), mutta nuo kaksi muuta yllä olevassa kollaasissa kelpaisi melkein yhtä hyvin. Nuo hiuskoristeet joutaisi kyllä heti pois! En tykkää siis yhtään, vetoaa varmaan lähinnä lapsiin ja decora-ihmisiin. "More is more" taitaa olla merkin motto, ainakin jollain sivulla luki.

Seuraavaksi kuvia suosikki-ghoulistani Frankie Steinistä pitkästä aikaa. Otin siitä kuvia kauppareissulla. Mulle kuvaamiseen ryhtyminen on nykyään hankalampaa mutta kun aloitan, se vie mennessään ja räpsin kuvia paljon! Tämän postauksen otsikko liittyy siis näihin kuviin:

Hi

Scars will heal soon

The dregs in us spent the earth down

Better than drowning in a burlap sack

I live. As Alice. I die.

Children shouldn't play with dead things

Foaming crows

Tear at their wings

Sad eyes cry crimson blood

Drop it it's dead

Wheels won't turn they won't turn the birdy's head

Sad eyes sad eyes like sharpened daggers

You'll never walk only stagger

Sad eyes quite cryptic

Bye

Crystal Castles: Alice Practice

Hieno neiti Matilda

Neiti Ava Matilda Winters on hieman hemmoteltu tapaus. Hän on rikkaiden vanhempien ainoa lapsi ja tottunut aina saamaan suunnilleen kaiken haluamansa. Nyt Matilda on Suomessa kun hänen vanhempansa ovat töiden perässä kiertämässä maailmaa epämääräisen ajan. 

Hieno neiti 10vee ei ole oikein sopeutunut vielä nykyiseen asuinsijaansa. "Ei edes ikiomaa huonetta!!"

 Takapiha sai Matildan varautuneeksi...

 "Saan sentään aurinkoa."

 Tänään hän alkoi jo vähän piristyä. Lähti ulos metsään ja pukeutuikin suht' asiaan kuuluvasti.

 "Täällä on ihan siedettävää!"

 "... oikeastaan aika nättiä. Ja ketään ei ole tullut vastaan... Hyvä!"

 "Kuulenko ihmisten ääniä? Ai ei ne tulleetkaan tänne päin..."

I can't go on wasting my time

Adding scars to my heart

'Cause all I hear is

"I'm not ready now"

And I can tell

That you didn't had

to face your mother

Losing her lover

Without saying goodbye

Without saying goodbye

'Cause she didn't had time

I don't want to judge

what's in your heart

But if you're not ready for love

how can you be ready for life?

 How can you be ready for life?

So let's love fully

And let's love loud

Let's love now

'Cause soon enough we'll die

 Soko: We Might Be Dead By Tomorrow

Matilda onkin jo aika iso nukke ulkona kanniskeltavaksi!