Prinsessalle

Prinsessalle-kappale on niin täydellinen kappale ja pukee sanoiksi mun tunteet ja ikävän ystävääni kohtaan. Se on soinut mun päässä nyt viikon melkein! Näin tänään viimeisen kerran ystäväni kappelissa. Oli eittämättä raskaimmat hyvästit ikinä.

Keinutan, kuuntelen

Sut suojaan peittelen

Keinutan, myöhä on

Jo kuulen aallokon

Ethän pelkää pimeää

Siel on monta kynttilää

Ja viimein sun matkaan

Ei pääse saattajatkaan

Yötä vasten vaikka lähdet

Jatka vain vaikka on

Se suuri suunnaton

Kohti valkeata rantaa

Laivaan mun laulujen

Sä kuljet tietäen

Ettet pelkää enempää

Siel on monta kynttilää

Ja viimein sun matkaan

Ei pääse saattajatkaan

Ethän pelkää pimeää

Siel on monta kynttilää

Nuku vain jos väsyttää

Vielä valvon vierellä

Ja viimein sun matkaan

Ei pääse saattajatkaan

Ja lohtu on mulle

Että siellä on kaikki sulle

Ikävä

Läheinen ystäväni, voisi oikeastaan sanoa että paras ystävä, kuoli keskiviikkona. Hän oli sairaana pitkään ja osastohoidossa monta kuukautta. Aggressiivinen syöpä löydettiin liian myöhään, se oli jo levinnyt kaikkialle sisäelimiin...

Koko syksyäni varjosti rakkaan ystävän sairaus ja pelko hänen menettämisestään. Ja sitten se tapahtui.

Hän oli todellinen sukulaissielu minulle! Olimme monessa suhteessa hyvin samanlaiset, ymmärsimme toisiamme aina.

Hän oli minua nuorempi mutta joskus tunsin itseni häntä nuoremmaksi, sellainen old soul hän oli, todella viisas ja kypsä ja niin hemmetin vahva. Hänellä oli hirveitä tuskia ja hän silti jaksoi löytää elämästä myös iloa eikä katkeroitunut lopussakaan.

Mulla on häntä kova ikävä... ja tunnen olevani tämän surun kanssa yksin, koska meillä ei ollut juuri yhteisiä tuttuja. Eikä muut tunnu oikein käsittävän miten vaikea tämä tilanne on. Etäiset "otan osaa"-lausahdukset eivät juuri lämmitä. Tarvitsisin läheisyyttä ja rinnalla oloa enkä pikaisia viestejä jostain kaukaa.

But well, I don't have many friends... Tai ihmisiä joita tunnen. 

Siivekäs otus Wingrid ja lisää Shiba-cutieseja

Nykyään en asioikseni ole lähtenyt ulos kuvaamaan nukkeja vaan otan ne mukaan milloin minnekin eli räpsin niitä samalla kun "hyötyliikun". Yleisimmin otan kuvia bussipysäkille kulkiessani. Ei noita kuvia muuten ehtisi ottaakaan ellei aina olisi joku nukke mukana. On ollut sen verran paljon menoja viime aikoina...

Minikokoiset Monster High-nuket ovat aivan ihania! Harmi vaan niiden laatuun ei panosteta tarpeeksi. Suurimman osan kasvomaalit on maalattu miten sattuu. Öö tehdäänkö ne käsin?? Ja maalaako ne joku joka ei ennen ole pensseliä pidellyt...

No, joukossa on aina muutama hyvä yksilö... Kuten tämä Garden Ghouls Wingrid <3

 Haluan lisää näitä pikkuruisia!

Shiba-cuties ovat myös näppärät pitää mukana missä vain. Minulle on päässyt niitäkin jo neljä kertymään, hups! :D

Tuo hopeinen minihuppari on tosi söpö, eikö T___T

 Tämän mini-Yokon ostin lähinnä tuon mustan mekon takia:

Päällä Yokolla Abbey Bominablen turkisliivi! ^_^ (Haluaisin muuten kovasti Party Booquets Abbeyn..!)

Kumpi on suosikkinne?