Project mc2-tytöt

Hurahdin sitten näihin uutukaisiin - tai Suomen kauppojen uutukaisiin, vanha juttuhan nämä jo maailmalla on. Ostin ensin McKaylan joka on inspiroivin mielestäni.

Tämä neiti on hurjan söpö ja nimesin sen Hermione Starlingiksi.

Ihanat pisamat, lasisilmät, räpsyttimet!

Tässä Hermione stailattuna.

Noh. Sitten shoppailuaddiktina menin ostamaan vielä toisen tämän sarjan nuken, tähtisilmä-Brydenin, jonka nimesin Aaliyahiksi (olen pitkäään halunnut jonkun nimetä sillä nimellä, tsihih!)

Aaliyahin hiukset ovat ysäristi krepatut, tykkään! Eivät mene sotkuun ei sitten millään :))

Näille sopii parhaiten Pullipien vaatteet, toisaalta myös monet Barbie-vaatteet. Bratzejen hatut sopii myös tosi hyvin :) Mutta tämä nyt oli tämmönen minipostaus, on tuskaa postata mobiililaitteilla!

Uusi elämä

Mun elämässä on viime aikoina sattunut kaikenlaista ja mulla ei mm. ole konetta nyt niin en ole päässyt bloggaamaan. Nyt keksin ensin ladata kuvat kännykällä Bloggeriin ja jatkaa sitten tabletillani postausta... On taas aikaa, voimia ja halua bloggailla! ^_^

Instagrammissa olen ollut kyllä tosi aktiivinen näinä muutoksen aikoinakin :D Sometus, se on mulle tosi luontevaa kaikkina aikoina ja tuskin olen ainoa, semmoista digitaalisuuden aikaa kun elämme.

Olen ostellut nukkejakin elämäntilanteesta huolimatta ja ne on piristäneet kovasti... <3 Hankin ekan Reboot Monster High-nukkeni, Draculauran! Ja originaalin version iki-ihanasta Frankie Steinistä <3 Lisäksi joitakin ihan uusia nukkeja ;)

Musta on hienoa että Halloween tulee Suomeen vuosi vuodelta enemmän. Se piristää ankeaa vuodenaikaa ja jouluakin jaksaa odottaa paremmin. Tigerissa on mielestäni hinta-laatusuhteeltaan paras Halloween-valikoima ja ostinkin sieltä jo kurpitsakoristeita ja mustia luurankoja! Suositteluni, Tokmannissa myös kivoja juttuja, Frankien pitelemä kallo sieltä.

Asun tällä hetkellä tällaisessa ympäristössä. Viihdyn!

Ps. Oli muuten HEMMETIN vaikeaa postata tabletilla joka vähän bugittaa koko aika..!!! Mur.

Pikku keijuni

Toska on Pullip-perheen nukkeihin verrattuna halpaa laatua eikä yhtä hieno kuvissa, mutta jotain viehättävää siinä on. Tuo viaton ilme? Pieni koko? Aidommat mittasuhteet? Pitkästä aikaa kuvasin sitä enemmän ja sain ostettua uuden peruukinkin; tosin näissä kuvissa on vielä vanha hamppuinen Byul-peruukki käytössä, neiti sai aivan uuden tässä tänään! Viiiiimein! Lopussa siitäkin pari kuvaa :D

 T: Olin kesän mansikkapelloilla sukuloimassa mutta nyt olen tullut takaisin!

Ja ei kenkiä tietenkään! 

 T: Lainasin Pipan hattua! Tykkään siitä!

Kysyitkö luvan..?

T: Ööö.. en.

Mustavuorella tuulee... T: Mennään takaisin metsään! Minä palellun.

Se on pieni <3

Tässä Toskaliini uudessa peruukissaan:

Se on hiukan liian pieni mutta ihan hyvin sen sitten sai aseteltua kun vähän vaivaa näki! Pikku keijun söpöt korvat näkyy taas, jes! :D

Ja taas se on ihan eri tyttö!

Wake me up when September ends

Summer has come and passed

The innocent can never last

Wake me up when September ends

Like my father's come to pass

Seven years has gone so fast

Wake me up when September ends

Here comes the rain again

Falling from the stars

Drenched in my pain again

Becoming who we are

As my memory rests

But never forgets what I lost

Wake me up when September ends

 ... Ring out the bells again

Like we did when spring began

Wake me up when September ends

... As my memory rests

But never forgets what I lost

Wake me up when September ends

The innocent can never last...

Green Day - Wake me up when September ends 

Uutta suuntaa etsimässä

Nyt on tullut aika joko viedä blogi aivan uuteen suuntaan tai lopettaa se.

Nukkejen valokuvaaminen on edelleen rakkaimpia harrastuksiani mutta kirjoittamispuoli ei ole ollut pitkään aikaan mukana tässä yhtä tärkeänä, jotenkin siitä on into kadonnut. Kaikki sanottava keräämisestä ja nukeista on tullut varmaan sanottua.

Kirjallinen ilmaisu on kuitenkin  ollut aina yksi vahvuuksistani, se on mulle ehkä jopa luontevin tapa ilmaista itseäni ja itseilmaisun tarve on "jostain syystä" aina ollut mulla kova... Kirjoitankin tämän blogin lisäksi muita blogeja anonyymisti, mutta ehkä tätäkin voisi viedä kirjallisempaan suuntaan. Mitä se on, en tarkkaan vielä tiedä... Voi olla, että tosiaan lopetankin Nukkebuumin päivityksen ja jatkan nukkekuvien jakamista yksinomaan Instagrammin puolella. Tai alan kirjoittamaan ajatuksia eri asioista kuvittaen tekstejä nukkekuvilla?

Lapsena ja teininä, vielä varhaisaikuisenakin, riitti täysin, että tuottaa taidetta vain omaksi ilokseen, kun taas aikuisuudessa pöytälaatikkotaiteilun ja -kirjailun on alkanut kokemaan yhä turhempana ajan haaskauksena.

Toisaalta miksi aikuisuudessa kaiken täytyy olla niin tuloksellista että se on hyväksyttävää? Miksi täytyy saada aikaan (mainetta, mammonaa), että tekeminen on ajan "haaskaamisen" arvoinen?!

Onko täällä muita saman asian kanssa painivia?

Matilda näyttää pieneltä romanitytöltä tuossa walesilaiselta posliininukelta lainatussa mekossa. Hameosa on tosi söpö ja aivan Matildan tyyliä! Jos mekkoa saisi vähän modattua sopivammaksi, niin olisipa söpö <3

 Gooliope Jellingtonin mekko ei mene kiinni selästä mutta eihän se kuvissa haittaa! Värit ovat juuri Matildan omat.

Morigirl-henkeä tässä asussa.

 "Uloooos! Jooko?"

Näääh....

Ystäväni lupaili hieman että voisi ommella Matildalle; jospa se lunastaa lupauksensa! :D 

urban

Olen lämmennyt näille uusille Shibajuku Girls-nukeille tässä lähi päivinä. Yksi syy on varmaan se että tummanpuhuva goottityyli on vähän alkanut kyllästyttää, mutta vähän vaan, tuskin koskaan lopullisesti..! Olisi kiva saada väriä nukkekatraaseen. Noilla nukeilla on musta söpö ilme, eivät hymyile liikaa ja silmät ovat söpön suuret. Ehdottomasti haluaisin musta-asuisen, pinkkitukkaisen Yokon (pastel goth, sort of?), mutta nuo kaksi muuta yllä olevassa kollaasissa kelpaisi melkein yhtä hyvin. Nuo hiuskoristeet joutaisi kyllä heti pois! En tykkää siis yhtään, vetoaa varmaan lähinnä lapsiin ja decora-ihmisiin. "More is more" taitaa olla merkin motto, ainakin jollain sivulla luki.

Seuraavaksi kuvia suosikki-ghoulistani Frankie Steinistä pitkästä aikaa. Otin siitä kuvia kauppareissulla. Mulle kuvaamiseen ryhtyminen on nykyään hankalampaa mutta kun aloitan, se vie mennessään ja räpsin kuvia paljon! Tämän postauksen otsikko liittyy siis näihin kuviin:

Hi

Scars will heal soon

The dregs in us spent the earth down

Better than drowning in a burlap sack

I live. As Alice. I die.

Children shouldn't play with dead things

Foaming crows

Tear at their wings

Sad eyes cry crimson blood

Drop it it's dead

Wheels won't turn they won't turn the birdy's head

Sad eyes sad eyes like sharpened daggers

You'll never walk only stagger

Sad eyes quite cryptic

Bye

Crystal Castles: Alice Practice