Aaliyah

Mulla on nyt käytössä tabletin ja älyluurin lisäksi ikivanha läppäri. Tällä on hieman helpompaa käsitellä kuvia vaikka taitaa olla huonompi teholtaan kuin nuo muut laitteeni. Näytössä kuvien värit näyttävät hailakkailta niin olen saattanut muokata niitä liiankin värikkäiksi..? :D Kunnon säätämistä! Tällä kertaa vähän postausta Aaliyahista aka Project Mc2 Brydenistä.

Aaliyahilla on herkät kasvot, eloisa ilme ja ihanat tähtisilmät ^_^ En silti ole kovin ollut inspiroitunut hänestä jostain syystä...Hän ei jotenkin löydä omaa tyyliään!

Näissä kuvissa Aaliyah on siis stock-asussaan; mun mielestä tuo toppi sopii paremmin Hermionelle. Vaatteet on siistit mutta legginseissä ja shortseissa ei pysty istumaan joten siitä miinusta... 

Sillä aasialaisella Project Mc2-nukella on vähän samanlaiset legginsit myös; jos vielä ostan jonkun näistä, sen ostan seuraavaksi, sillä on todella upeat kasvot ja tyyli..!

Aaliyah on melkein suloisempi kuin Hermione! Todella realistiset piirteet.  Mulle tulee hiukan mieleen Michael Jacksonin tytär Paris; jäänväriset silmät ja tumma hipiä.

 Vuosien takainen huuto.netistä ostettu Barbien takki sopii melko hyvin Aaliyahille.

 ... etenkin noihin kenkiin ja legginseihin se sopii!

Ja jotain lainattua myös Bratzeilta ^_^

Mulla on kauheasti kuvia karmealta lokakuulta ja haluan toisaalta julkaista niitä, mutta toisaalta tuntuu ettei niistä ole sanottavaa. Ehkä teen vielä postauksen pari niistä kuvista mutta sitten voisi suosiolla siirtyä eteenpäin :D Haluan unohtaa koko paskan lokakuun.

my ghost...

Mun sydän on ollut riekaleina, elämä yhtä helvettiä monta viikkoa. Kirjaimellisesti kaikki asiat ovat olleet pielessä ihmissuhteista talouteen ja terveyteen. Mutta nyt alkaa jo aurinko tähänkin risukasaan paistaa! Sain asunnon, mahtavalla sijainnilla. Tämän postauksen kuvat otettu viikko pari sitten.

I'm searching for something that I can't reach

My ghost

Where'd you go?

I can't find you in the body sleeping next to me

My ghost

Where'd you go?

What happened to the soul that you used to be?

Project mc2-tytöt

Hurahdin sitten näihin uutukaisiin - tai Suomen kauppojen uutukaisiin, vanha juttuhan nämä jo maailmalla on. Ostin ensin McKaylan joka on inspiroivin mielestäni.

Tämä neiti on hurjan söpö ja nimesin sen Hermione Starlingiksi.

Ihanat pisamat, lasisilmät, räpsyttimet!

Tässä Hermione stailattuna.

Noh. Sitten shoppailuaddiktina menin ostamaan vielä toisen tämän sarjan nuken, tähtisilmä-Brydenin, jonka nimesin Aaliyahiksi (olen pitkäään halunnut jonkun nimetä sillä nimellä, tsihih!)

Aaliyahin hiukset ovat ysäristi krepatut, tykkään! Eivät mene sotkuun ei sitten millään :))

Näille sopii parhaiten Pullipien vaatteet, toisaalta myös monet Barbie-vaatteet. Bratzejen hatut sopii myös tosi hyvin :) Mutta tämä nyt oli tämmönen minipostaus, on tuskaa postata mobiililaitteilla!

Uusi elämä

Mun elämässä on viime aikoina sattunut kaikenlaista ja mulla ei mm. ole konetta nyt niin en ole päässyt bloggaamaan. Nyt keksin ensin ladata kuvat kännykällä Bloggeriin ja jatkaa sitten tabletillani postausta... On taas aikaa, voimia ja halua bloggailla! ^_^

Instagrammissa olen ollut kyllä tosi aktiivinen näinä muutoksen aikoinakin :D Sometus, se on mulle tosi luontevaa kaikkina aikoina ja tuskin olen ainoa, semmoista digitaalisuuden aikaa kun elämme.

Olen ostellut nukkejakin elämäntilanteesta huolimatta ja ne on piristäneet kovasti... <3 Hankin ekan Reboot Monster High-nukkeni, Draculauran! Ja originaalin version iki-ihanasta Frankie Steinistä <3 Lisäksi joitakin ihan uusia nukkeja ;)

Musta on hienoa että Halloween tulee Suomeen vuosi vuodelta enemmän. Se piristää ankeaa vuodenaikaa ja jouluakin jaksaa odottaa paremmin. Tigerissa on mielestäni hinta-laatusuhteeltaan paras Halloween-valikoima ja ostinkin sieltä jo kurpitsakoristeita ja mustia luurankoja! Suositteluni, Tokmannissa myös kivoja juttuja, Frankien pitelemä kallo sieltä.

Asun tällä hetkellä tällaisessa ympäristössä. Viihdyn!

Ps. Oli muuten HEMMETIN vaikeaa postata tabletilla joka vähän bugittaa koko aika..!!! Mur.

Pikku keijuni

Toska on Pullip-perheen nukkeihin verrattuna halpaa laatua eikä yhtä hieno kuvissa, mutta jotain viehättävää siinä on. Tuo viaton ilme? Pieni koko? Aidommat mittasuhteet? Pitkästä aikaa kuvasin sitä enemmän ja sain ostettua uuden peruukinkin; tosin näissä kuvissa on vielä vanha hamppuinen Byul-peruukki käytössä, neiti sai aivan uuden tässä tänään! Viiiiimein! Lopussa siitäkin pari kuvaa :D

 T: Olin kesän mansikkapelloilla sukuloimassa mutta nyt olen tullut takaisin!

Ja ei kenkiä tietenkään! 

 T: Lainasin Pipan hattua! Tykkään siitä!

Kysyitkö luvan..?

T: Ööö.. en.

Mustavuorella tuulee... T: Mennään takaisin metsään! Minä palellun.

Se on pieni <3

Tässä Toskaliini uudessa peruukissaan:

Se on hiukan liian pieni mutta ihan hyvin sen sitten sai aseteltua kun vähän vaivaa näki! Pikku keijun söpöt korvat näkyy taas, jes! :D

Ja taas se on ihan eri tyttö!

Wake me up when September ends

Summer has come and passed

The innocent can never last

Wake me up when September ends

Like my father's come to pass

Seven years has gone so fast

Wake me up when September ends

Here comes the rain again

Falling from the stars

Drenched in my pain again

Becoming who we are

As my memory rests

But never forgets what I lost

Wake me up when September ends

 ... Ring out the bells again

Like we did when spring began

Wake me up when September ends

... As my memory rests

But never forgets what I lost

Wake me up when September ends

The innocent can never last...

Green Day - Wake me up when September ends 

Uutta suuntaa etsimässä

Nyt on tullut aika joko viedä blogi aivan uuteen suuntaan tai lopettaa se.

Nukkejen valokuvaaminen on edelleen rakkaimpia harrastuksiani mutta kirjoittamispuoli ei ole ollut pitkään aikaan mukana tässä yhtä tärkeänä, jotenkin siitä on into kadonnut. Kaikki sanottava keräämisestä ja nukeista on tullut varmaan sanottua.

Kirjallinen ilmaisu on kuitenkin  ollut aina yksi vahvuuksistani, se on mulle ehkä jopa luontevin tapa ilmaista itseäni ja itseilmaisun tarve on "jostain syystä" aina ollut mulla kova... Kirjoitankin tämän blogin lisäksi muita blogeja anonyymisti, mutta ehkä tätäkin voisi viedä kirjallisempaan suuntaan. Mitä se on, en tarkkaan vielä tiedä... Voi olla, että tosiaan lopetankin Nukkebuumin päivityksen ja jatkan nukkekuvien jakamista yksinomaan Instagrammin puolella. Tai alan kirjoittamaan ajatuksia eri asioista kuvittaen tekstejä nukkekuvilla?

Lapsena ja teininä, vielä varhaisaikuisenakin, riitti täysin, että tuottaa taidetta vain omaksi ilokseen, kun taas aikuisuudessa pöytälaatikkotaiteilun ja -kirjailun on alkanut kokemaan yhä turhempana ajan haaskauksena.

Toisaalta miksi aikuisuudessa kaiken täytyy olla niin tuloksellista että se on hyväksyttävää? Miksi täytyy saada aikaan (mainetta, mammonaa), että tekeminen on ajan "haaskaamisen" arvoinen?!

Onko täällä muita saman asian kanssa painivia?

Matilda näyttää pieneltä romanitytöltä tuossa walesilaiselta posliininukelta lainatussa mekossa. Hameosa on tosi söpö ja aivan Matildan tyyliä! Jos mekkoa saisi vähän modattua sopivammaksi, niin olisipa söpö <3

 Gooliope Jellingtonin mekko ei mene kiinni selästä mutta eihän se kuvissa haittaa! Värit ovat juuri Matildan omat.

Morigirl-henkeä tässä asussa.

 "Uloooos! Jooko?"

Näääh....

Ystäväni lupaili hieman että voisi ommella Matildalle; jospa se lunastaa lupauksensa! :D