Prinsessalle

Prinsessalle-kappale on niin täydellinen kappale ja pukee sanoiksi mun tunteet ja ikävän ystävääni kohtaan. Se on soinut mun päässä nyt viikon melkein! Näin tänään viimeisen kerran ystäväni kappelissa. Oli eittämättä raskaimmat hyvästit ikinä.

Keinutan, kuuntelen

Sut suojaan peittelen

Keinutan, myöhä on

Jo kuulen aallokon

Ethän pelkää pimeää

Siel on monta kynttilää

Ja viimein sun matkaan

Ei pääse saattajatkaan

Yötä vasten vaikka lähdet

Jatka vain vaikka on

Se suuri suunnaton

Kohti valkeata rantaa

Laivaan mun laulujen

Sä kuljet tietäen

Ettet pelkää enempää

Siel on monta kynttilää

Ja viimein sun matkaan

Ei pääse saattajatkaan

Ethän pelkää pimeää

Siel on monta kynttilää

Nuku vain jos väsyttää

Vielä valvon vierellä

Ja viimein sun matkaan

Ei pääse saattajatkaan

Ja lohtu on mulle

Että siellä on kaikki sulle

Ikävä

Läheinen ystäväni, voisi oikeastaan sanoa että paras ystävä, kuoli keskiviikkona. Hän oli sairaana pitkään ja osastohoidossa monta kuukautta. Aggressiivinen syöpä löydettiin liian myöhään, se oli jo levinnyt kaikkialle sisäelimiin...

Koko syksyäni varjosti rakkaan ystävän sairaus ja pelko hänen menettämisestään. Ja sitten se tapahtui.

Hän oli todellinen sukulaissielu minulle! Olimme monessa suhteessa hyvin samanlaiset, ymmärsimme toisiamme aina.

Hän oli minua nuorempi mutta joskus tunsin itseni häntä nuoremmaksi, sellainen old soul hän oli, todella viisas ja kypsä ja niin hemmetin vahva. Hänellä oli hirveitä tuskia ja hän silti jaksoi löytää elämästä myös iloa eikä katkeroitunut lopussakaan.

Mulla on häntä kova ikävä... ja tunnen olevani tämän surun kanssa yksin, koska meillä ei ollut juuri yhteisiä tuttuja. Eikä muut tunnu oikein käsittävän miten vaikea tämä tilanne on. Etäiset "otan osaa"-lausahdukset eivät juuri lämmitä. Tarvitsisin läheisyyttä ja rinnalla oloa enkä pikaisia viestejä jostain kaukaa.

But well, I don't have many friends... Tai ihmisiä joita tunnen. 

Siivekäs otus Wingrid ja lisää Shiba-cutieseja

Nykyään en asioikseni ole lähtenyt ulos kuvaamaan nukkeja vaan otan ne mukaan milloin minnekin eli räpsin niitä samalla kun "hyötyliikun". Yleisimmin otan kuvia bussipysäkille kulkiessani. Ei noita kuvia muuten ehtisi ottaakaan ellei aina olisi joku nukke mukana. On ollut sen verran paljon menoja viime aikoina...

Minikokoiset Monster High-nuket ovat aivan ihania! Harmi vaan niiden laatuun ei panosteta tarpeeksi. Suurimman osan kasvomaalit on maalattu miten sattuu. Öö tehdäänkö ne käsin?? Ja maalaako ne joku joka ei ennen ole pensseliä pidellyt...

No, joukossa on aina muutama hyvä yksilö... Kuten tämä Garden Ghouls Wingrid <3

 Haluan lisää näitä pikkuruisia!

Shiba-cuties ovat myös näppärät pitää mukana missä vain. Minulle on päässyt niitäkin jo neljä kertymään, hups! :D

Tuo hopeinen minihuppari on tosi söpö, eikö T___T

 Tämän mini-Yokon ostin lähinnä tuon mustan mekon takia:

Päällä Yokolla Abbey Bominablen turkisliivi! ^_^ (Haluaisin muuten kovasti Party Booquets Abbeyn..!)

Kumpi on suosikkinne?

Ulkona pikku-hirviöiden kanssa

Nukenvaatevarastoistani ei löydy juuri mitään poikamaista, etenkään pikkunukkejen koossa. Muutenkin vaatevarastot pienikokoisimmille nukeille ovat vähän kehnonlaiset... Tulisipa markkinoille vaatesettejä MH-pikkusisaruksille!

Karvaliivi Romanin yllä on Guy Diamondin (Trolls-hahmo), kun taas farkut ovat jonkun nimettömän pikkunuken alunperin (Evin?). Molemmat ovat Romanille vähän suuret, mutta sopivat kuitenkin.

Tassut näillä pikku-hirviöillä on niin isot ettei ne voi lainailla kenkiä muilta nukeilta. Eli paljasjaloin mennään, talvenkin tullen. Mutta eihän hirviöt kylmää pelkääkään!

Hail Hitler? Poikasen silmät ovat suloiset!!

Kokeilin Shiba-cuties! Yokon mustaa mekkoa Morganille ja se meni päälle jotenkin muttei kiinni takaa selästä. Mustia nukenvaatteita on hankalaa, lähes mahdotonta löytää ja etenkin tuollaisille minikokoisille..!

Morgan on niin söpö!!!

Annoin sen hiuksille kuumavesikäsittelyn ym, niin pahasti ne sojottavat haituvat alkoivat käydä hermoilleni.

Sitten vielä Pawla Wolf-kuvia!

 Pawla löysi oman värinsä: oranssi!  Verkkopaita on Bratz Sashalta.

Pawla on niin mini-Clawdeen..!

Pallohamonen on Mattelin Chelsean mustatukkaiselta kaverilta. Voisi ihan noiden vaatteiden takia joskus taas ostaa Chelsea-nuken :D

Yritin miettiä kuvatarinaa näihin mutta ne eivät vaan luonnistu multa niin antaa kuvien puhua puolestaan!

Ihme ettei Monster High-perhe ole jo aiemmin saanut kasvua, niin suosittu sarja on. Toivottavasti näitä pienokaisia tulee myöhemmin lisää..! 

Minkä monsterin lapsiversion haluaisitte nähdä? Mä haluaisin nähdä vielä ainakin mini-Frankien ja werecat-lapsosen <3 Frankie Steinhän taitaa olla ainoa lapsi mutta miksei se voisi saada pikkusiskoa tai -veljeä myöhemmin! Oi, kuvitelkaa werecat-lapsi hännällä, viiksillä ja korvilla, awww!

Varmaan sanomattakin selvää että Fangelica on mun suosikki. Olen kuvannut sitä jo parikin kertaa ulkona. Nimesin sen uudestaan Morganiksi. Twylan paita muuntautuu mekoksi tyttösen päällä.

Poikasuden uusi nimi on Roman. Pawla on ihan vaan Pawla, se nimi on söpö ja osuva.

Viime aikoina mun ocd on kohdistunut noihin nukenhiuksiin ja nukkejen kuntoon muutenkin on pahentunut... Tarvitsisin ehkä vähän lomaa nukkeilusta! Päivän parin päästä nuken ostosta näen vain sen yhden pienen virheen siinä ja yritän saada korjattua virhettä loputtomasti kunnes joko onnistun siinä tai jotenkin saan suunnattua ajatukset muualle. In need of therapy? ^^' 

Haluan julkaista vielä tähän loppuun pari viikkoa sitten sumuisella säällä ottamiani Draculaura-kuvia.

Kotipihassa lähdössä...

Olin ihan fiiliksissä tuolla metsässä, melkein euforinen. Olen katsonut varmaan "liikaa" kauhuleffoja, kun olo oli kuin leffassa, hehe... Kauhuleffat eivät ole saaneet mua pelkäämään vaan näen sumuisen tai sateisen/myrskyisen sään nykyään jännittävänä ja salaperäisenä, mielikuvitus alkaa juosta jne.

Draculaura näyttää kokomustissa kohtalokkaan upealta! 

Oh, this night is too long

Have no strength to go on

No more pain I'm floating away

Through the mist I see the face

of an angel, calls my name

I remember you're the reason I have to stay

I have to try

To break free

From the thoughts in my mind

Use the time that I have

I can say goodbye

Have to make it right

Have to fight

'Cause I know in the end it's worthwhile

That the pain that I feel slowly fades away

It will be all right

* * * 

Todella Monster High-painotteinen ollut blogini ja Instagram-tilini sisältö viime aikoina, jospa se ei ala kyllästyttämään seuraajia! Vielä tämä buumi ohi menee... kunnes taas tulee :D

Oh happy day...

Parasta shoppailua on, kun ei odota mitään ja törmää yllättäen kauan himoittuun nukkeen/tavaraan. Pienet monsterit tulivat sitten kuitenkin Prismoihin jo nyt T___T *screaming of happiness* Fangelicoita oli hurjan paljon hyllyssä, Pawloja ja Ebbie Blueta vain muutama. Kaikki Fangelicat olivat vähän erilaisia ja suurella osalla niistä silmät olivat vinossa. Mukaan valikoitui omasta mielestä paras kuntoisin vampyyrineiti...

Pawlat ja Ebbiet ovat kai suositumpia, kun niitä oli niin vähän - mutta hetkinen, olisiko niitä mennyt muka vuorokaudessa (!!!) monta kappaletta? I don't think so... Ei ehkä rahatilanteen takia olisi pitänyt ostaa kahta pientä mutta kun Pawloja oli vain pari niin en uskaltanut jättää sitä sinne hyllyyn... Aina löytyy syy tuhlata :D

Ja kuten aina, pidän Fangelicastakin ilman muovisia asusteita. Tuo mekon yläosa saisi olla musta turkoosin sijaan, minkä joku muukin nukkeilija totesi, mutta muuten on oikein söpö goottineiti - ja näyttää Draculauran kanssa mahtavalta!

Tässä Fangelican ja Pawlan mukana tulleita esineitä. Pawlan nalle ja Fangelican kerroskakku erityisesti ovat tosi suloisia! 

Sisarukset..! <3

Fangelican jalat näyttävät todella tassumaisilta. Ne ovat paremmannäköiset ilman kömpelöitä sandaaleja.

Sisäkuvat alkavat näyttää taas yhä sumeammilta kun päivät hämärtyvät... Pitäisi jaksaa taas metsään joku päivä näiden pienten hirviöiden kanssa. Eipähän tuo kovin kaukana olisi! 

Sinun tekosiako nuo kynnenjäljet seinässä ovat, Fangelica..??