Nyt on varmaan maailmanloppu käsillä kun minä olen alkanut kyllästyä nukkeiluun. Kuvaan niitä enää lähinnä tottumuksesta. Onhan ne kivoja mutta uutuudenviehätys on kulunut loppuun koko harrastuksesta. Kestihän tuota, n. 8 vuotta!
Tuntuu että tosiaan pelkkä tapa mulle enää koko nukkeilu. Joskus harvoin se kyllä sykähdyttää edelleen... Surullista. Toisaalta voisin alkaa säästeliääksi tämän kyllästymisen myötä mutta... aina voi toivoa :DTuntuu että haluaisi tästä harrastuksesta hyötyä jotain. Tai että mun pitäisi hyötyä. Nukkejen kuvaamisesta tulen aina jollain tasolla pitämään... mutta olenko vain kalkkistunut, tuloksellisen yhteiskuntamme uhri joka kokee että aikuinen ihminen ei voi pelkäksi omaksi ilokseen kuvata jatkuvasti tms...? Siinä itsetutkiskelua Korpilla. Moni muukin aikuinen nukkeilija varmaan miettinyt näitä mietteitä.
Aloin pitämään Sookiesta vasta kun päätin leikata sille polkkatukan. Tuo malli sopii mielestäni tosi hyvin neidille! Eihän siitä tietenkään tasainen tullut mutta kelpaa :D
Coool! Haluaisin leikata jollekin barbilleni polkkiksen mutta en tiedä raskinko :D Muutama kesäinen Barbie-kuva vielä... :)
Ehkä lyhyet hiukset saa Nora...?
Nämä taisivat olla ainoalta hellepäivältä tänä kesänä (tähän mennessä!!!).
Näihin kuviin olen oikeasti tyytyväinen.
Noh, heippa nyt taas.