Kuviaaaaaa

Koiperho-Olennan kuvaaminen on ollut hauskaa hupia. Lelufiguurin värimaailma hivelee mun esteettistä silmää, se on täydellinen!

 Vein jo kerran tihkusateessa Ammankin metsään. 

 Amma ja Olenna tutustumassa toisiinsa...

Hyvä kun en hihkunut ihastuksesta, niin söötti Amma tuolla metsän siimeksessä oli.

 Täytyy viedä se uudestaan ulos paremmalla säällä.

Vaihteeksi olen kaipaillut Monster High-nukkeja ja kuvaillut vanhoja ghoulejani ulkona. Ne ovat ehkä parhaita kuvattavia ulkokuviin, sopivan kokoisia ja artikuloituja, silti jämäköitä.

Käytetyistä keräilijät pyytävät kohtuuttoman suurta hintaa, mielestäni vain paketissa olevasta voi pyytää kauppahinnan. Ajanpatina vähentää minusta hintaa ja olen omissa MH-nukeissani huomannut esimerkiksi hiusten muuttuvan ajan myötä liimaisiksi vaikken niitä harjailisikaan; liima nousee juurista pintaan.

Noh, pidän silmät auki ja metsästä sopivanhintaista ja hyvälaatuista ghoulia kaikessa hiljaisuudessa...

Astranovani nivelet löystyvät löystymistään, pian se menee rikki jos vielä vaihdan siltä vaatteita..!

Neitonen on upea monochrome-kuvissa.

Mut on vallannut ihme rohkeus ja tuskin lainkaan välitän enää pällistelijöistä kuvatessani nukkeja julkisilla paikoilla. 

 Siedätyshoito parhaiten tepsii jännitykseen, niin se kai sitten on :D

Iskee se jännitys kyllä vielä joskus nykyäänkin salakavalaa vaan ei mahdottoman ylitsepääsemättömänä.

Hyvien kuvien saaminen on niin tärkeää että se pelko on vaan ylitettävä!