Let Me In

Parvekkeen ovelta kuului eilen illalla koputusta...

 ???: Päästättekö minut sisään? En voi tulla ellei minua kutsuta.

 Myrtti: Käy sisään, vampyyri!

Sohvi: Tervetuloa, sinua on odotettu! Mä olen...

???: ... Sohvi, tiedän, ja sinä toinen olet Myrtti. Olen ottanut selvää tämän paikan asukkaista etukäteen.

M: Ai miten? Googlella?

???: Vampyyrillä on keinonsa. Salaiset.

M: Okei.

???: Minä olen Mina Margot. Tässä on mollamaijani Tabitha Tikkisuu. En mene ilman sitä mihinkään. Se on yhtä vanha kuin minä! Sitä on monta kertaa kyllä parsittu... 

 S: No onpa se sitten hyvin säilynyt! Siis kun vampyyrithän on vanhoja. Oletan että sä olet jotain yli 100 vuotta ainakin?

Mina: *hymyilee salaperäisesti*

 *katsovat televisiota*

Myrtti ujostelee vähän Mina-vampyyriä ja istuu selkeästi erillään hänestä ja Sohvista paijaten furbya, mutta vähitellen Myrttikin siirtyy lähemmäksi.

Mina huokuu ystävällisyyttä ja vampyyrille epätyypillistä rauhaa, jota ujoinkaan keijulapsi ei voi vastustaa!

S: *haukottelee ja hieroo silmiään* Eiköhän mennä jo nukkumaan! Mä ainakin haluan, mua unettaa..!

Pienemmät tytöt menevät nukkumaan, mutta Mina jää vielä katselemaan televisiota.
Mina: Siis minähän en mene nukkumaan, vampyyrit eivät nuku elleivät jostakin syystä itse halua.
 (Olenko se vain minä vai onko nuo pikkuiset kuin suoraan Tove Janssonin Muumimaailmasta?)

Hyvää yötä, keijukaiset... Tutustutaan huomenna lisää.

Veden alla

Jännitän täällä, että koska se posti oikein tulee. Pullip lähti jo keskiviikkona matkaan mutta taitaa tulla etanapostina kun ei vielä eilen tullut. Well, very soon it will be here! Kärsivällisyyttä, Korppi, kärsivällisyyttä... xD

Vedenneito Jeliza on kotoisin samasta metsästä kuin Myrtti ja Sohvi, tarkemmin ottaen Metsän sydämessä sijaitsevasta indigonsinisesta lammesta. Simpukka ei ole siis oikein asianmukainen rekvisiitta mutta kyseessähän on fantasiaolento... :) Törmäsin Tumblrissa metsäkuvaan joka sopii mielikuvaani paikasta aika hyvin:

Source?  Mutta siis sen lammen pitäisi olla syvä ja isompi, tuo näyttää pelkältä lammikolta, mutta tunnelma kuvassa on oikeanlainen, utuinen... Tuollaisen luonnonsuojelumetsän lähellä aikoinaan asuin.

Mut sä näät pintaakin syvemmälle

Sä viet mukaan

Saat minut uskaltamaan sun kaa

Niin vaarallisesti

en oo koskaan mä sukeltanut

Kuuletko kun veden alla mä

huudan ääneen sen kaiken

ihanan, vapauttavan

janottavan, kiperän

pelottavan, uuden

Siinä sun äänes mua rauhoittaa... (E. Salokoski)

Jeliza kovasti ikävöi luontoa, Metsää ja lampeaan mutta nyt sen on tyydyttävä sisätiloihin *huokaus*

Moxien vaatteissa (paitsi pitsinen takki Dal Dalcomin):

Dal Dalcomin pitsitakki on kovin vedenneitomainen :) Siitä tulee veden aaltoilut mieleen...

Myrtti saa ensi viikolla uuden peruukin! Löysin sen Facen kirpparilta edullisesti, se oli juuri sellainen, millainen oli ollut jonkun aikaa mielessä. Oletteko liittyneet noille Facen eri nukkekirppareille? 

Ihmisten ilmoilla

Puin Sohvin ja pakkasin mukaan laukkuun, kun lähdin eilen kaupungille kaveria moikkaamaan. Tavattiin kahvilassa; tämä oli mun "debyytti" julkisella paikalla nukkeilijana :D Kyllähän ne ihmiset tuijotti mikä oli yllättävää kun yleensä suomalaiset eivät niin tee vaan katsovat pois päin nopeasti jos katseet kohtaa... (Paitsi joo ne jotkut vanhat papat jotka on ohittaneet mut kuvatessani nukkeja ulkona, mutta ei ne nyt ihan tuijottaneet ole). Varmasti katseita keräsi erityisesti kaverin iso, ihana BJD-nainen^^

 S: Uijuiii... Mihin sinä minut nyt toit?

Sohvi ja Kurko:

 Awws :)) Kurko on jotain tosi uniikkia! Söpö ja niin pieni ^^ Sohvia ensin vähän ujostutti mutta sitten se otti Kurkon syliin...

Kyseinen kaverinihan siis on Mantis ja ostin häneltä Lagoona Blue repaintin, eli "bisnesmielessäkin" oltiin liikenteessä. Taitava Mantis! Tässä uusi neitokainen siis on:

Ältsin kaunis, inspiroivalla tavalla O__O Kokonaisuus toimii! Nimesin tämän vedenneidon Jelizaksi. Tässä postauksessa on nyt jonkun verran nopeita kuvia siitä, täytyy vielä opetella ottamaan ja muokkaamaan kuvia siitä. Oli sen verran hämärä päiväkin että kuvaaminen oli hankalaa, mutta oli silti pakko jo postata tästä!

Kasvokuvaa, olkaa hyvä! Kuten ootte varmaan jo huomannut, tykkään överimuokata kuvia. Kutakuinkin tuota väriä nukke on^ Valokuvassa näyttää aina vähän erilaiselta niin pakko käyttää noita apuvälineitä.

Päässä sillä on mohair-peruukki ja akryylisimmut ^^ Ihanan utuinen se on: tuollaisen voi kuvitella asustavan hämärällä soisella metsämaalla tai sumuisella lammella. Täytyy yrittää löytää tälle sellainen vedenneitomainen kaapu jostain... Mielessä on jo yksi mutta saas nähdä sopiiko se. Elsan mekko sopisi värien puolesta tosi hyvin T__T

J: Onko nämä ulpukoita..? Eivät ne taida olla... 

Tulppaaneita.

J: Ahaa. Aika samanlaisia.

Tykkään Jelizan mekosta; tumma pohja sähäkillä väriläiskillä.

All for now, palailen..!

Tarinointia

Keitä tässä blogissa esiintyvät Myrtti, Sohvi ja pikkiriikkset oikeastaan ovat? Mistä he ovat tulleet?

Myrtti on metsäkeiju alkuperältään. Kuten on tullut sanottua hänen oikea nimensä on Mirica, mutta hänelle on vakiintunut lempinimi Myrtti, joka on tullut siitä kun hänellä on usein nyrpeä ilme kasvoillaan... <3

Myös Sohvi on keijulajia, mutta sen näkee kauaskin että hänessä on myös vähän peikkoa.  ("Ottaisin minä pienen peikon jos vain kiinni saisin. Pieneen koriin sen pistäisin ja kotiin kuljettaisin...") Hänen äitinsä puoleinen isoisä oli peikko.

... ei kuitenkaan samaa lajia kuin Zelf- tai trollipeikot vaan jotain ihan muuta, mystisempää. Niistä ei ole dokumentoitu kuvia. 

Myrtti kuuluu kukkakeijujen heimoon, Sohvi taas sammalkeijujen rotuun. Sammalkeijut tulevatkin yleensä toimeen paremmin muiden lajien kanssa kuin kukkakeijut, jotka ovat hieman arempia ja epäluuloisempia. Sohvin myötä tosin Myrttikin on muuttunut avoimemmaksi. 

Näillä keijuilla ei ole erityisiä taikavoimia mutta Myrtin tukka kasvaa ja muuttuu epätavallisesti, mikä hämmentää monesti kanssaeläjiä. 

Vampyyrit ja keijut ovat hyvissä väleissä keskenään. Heillä on menneisyydessä ollut ristiriitoja, mutta rauhan ja ystävyyden aika on kestänyt jo vuosikymmeniä. Kuten tiedämme, neiti Cora Addams on 359-vuotias vampyyri. Coran alkuperäismaa on hämärän peitossa mutta hän on asunut ympäri maailmaa. Mitä luultavimmin hän on kuitenkin Englannin pohjoisosista kotoisin.

Neiti Mysteeri ei mielellään jaa tarinoita menneisyydestään uusien ystäviensä kanssa...

Lydia Harker on eräänlainen lilliputti-ihminen ja itse asiassa Cora on ollut aikoinaan samaa lajia, mutta tullut vampyyrin puremaksi 1600-luvulla. Omien sanojensa mukaan Lydia on aatelinen mutta kukaan ei ole nähnyt koskaan hänen perhettään tai muita sukulaisiaan tai yleensä ketään, joka voisi vahvistaa asian.

L: Luottakaa nyt vain sanaani!

Ja pakkohan sitä on uskoa, niin fiinisti neiti poseeraa enkelipatsaan vierellä xD

To be continued..!

Ulkoilua ja tuunattua

Cora: Vie mut ulos! Kävin viimeksi syksyllä, happi loppuu... T__T

Tjaah. Selvä...

 Näytätpäs hämäävän isolta näissä kuvissa, Cora! :D

C: Hyi, onpa kevättalvi ruma! Tämä on ensimmäinen kevättalveni yli sataan vuoteen... Ja vietin sen edellisen Italian rannikolla.

 C: ... lumi on kyllä ihanaa!

(Ohitseni autiolla kadulla kulkee nuori nahkatakkinen mies jotenkin vaivaantuneen näköisenä, meikää nolottaa nanosekunnin ajan mutta päätän olla badass ja kuvailla välittämättä siitä...)

 C: Tekisin lumienkelin ellei se ois vampyyrille epäcoolia. 

Ja juuri kun alan innostua kuvaamisesta, kännykästä loppuu akku... Well, more later.

Katsokaa ketä on tuunattu ^_^Jenny on tosi söpö Azone-vartalossa! En tiedä kuitenkaan, menikö joku vikaan, koska pää heiluu huterasti paikoillaan... Pelottaa, että kaulantappi katkeaa?! Liekö normaalia tuo... Epäilen. Mutta eipähän se lelu ole, kai se kestää. Pään ruuvaaminen auki oli kyllä yksi pain in the ass. Sain kivat rakotkin käsiin. Eikä tuo meinaa pysyä pystyssä, sen pää pilkkii. Hmh. Kokemuksia..?

Tällä viikolla nukkeuutuuksia!