Let Me In

Parvekkeen ovelta kuului eilen illalla koputusta...

 ???: Päästättekö minut sisään? En voi tulla ellei minua kutsuta.

 Myrtti: Käy sisään, vampyyri!

Sohvi: Tervetuloa, sinua on odotettu! Mä olen...

???: ... Sohvi, tiedän, ja sinä toinen olet Myrtti. Olen ottanut selvää tämän paikan asukkaista etukäteen.

M: Ai miten? Googlella?

???: Vampyyrillä on keinonsa. Salaiset.

M: Okei.

???: Minä olen Mina Margot. Tässä on mollamaijani Tabitha Tikkisuu. En mene ilman sitä mihinkään. Se on yhtä vanha kuin minä! Sitä on monta kertaa kyllä parsittu... 

 S: No onpa se sitten hyvin säilynyt! Siis kun vampyyrithän on vanhoja. Oletan että sä olet jotain yli 100 vuotta ainakin?

Mina: *hymyilee salaperäisesti*

 *katsovat televisiota*

Myrtti ujostelee vähän Mina-vampyyriä ja istuu selkeästi erillään hänestä ja Sohvista paijaten furbya, mutta vähitellen Myrttikin siirtyy lähemmäksi.

Mina huokuu ystävällisyyttä ja vampyyrille epätyypillistä rauhaa, jota ujoinkaan keijulapsi ei voi vastustaa!

S: *haukottelee ja hieroo silmiään* Eiköhän mennä jo nukkumaan! Mä ainakin haluan, mua unettaa..!

Pienemmät tytöt menevät nukkumaan, mutta Mina jää vielä katselemaan televisiota.
Mina: Siis minähän en mene nukkumaan, vampyyrit eivät nuku elleivät jostakin syystä itse halua.
 (Olenko se vain minä vai onko nuo pikkuiset kuin suoraan Tove Janssonin Muumimaailmasta?)

Hyvää yötä, keijukaiset... Tutustutaan huomenna lisää.