Music never stops in my life

Tämän vuoden aikana olen hurahtanut elektroniseen musiikkiin ihan täysin. Joskus lukion aikoihin vielä inhosin kaupallista tanssimusaa, nykyään kuuntelen sitäkin, jos se on edes vähän tusinatavaraa parempaa. En nyt ihan mitä tahansa huttua kuuntele, mutta aika lailla se aikaisempi kriittisyys on karissut. Kuuntelen kaikkea mikä kuulostaa taidokkaalta, hyvältä ja tulee tunteella. Suomirap, perus suomirock/-iskelmä ja joku countryhumppa eivät kyllä vieläkään iske, mutta mietitään tätä kysymystä uudelleen nelikymppisenä.

Tämän vuoden kovimpia löytöjä ovat olleet:

 

Ja paljon yksittäisiä biisihelmiä. Ja uusimpana artistilöytönä ykköseksi kiilaa:

Ranskalainen dj/tuottaja Madeon alias Hugo Leclercq. Olen vasta muutaman päivän luukuttanut herran tuotantoa mutta tiedän tämän olevan jo yksi kaikkien aikojen suosikeistani. Siinä on kaikki ainekset mun suosikkiin, ihanan unenomaista. En ole mitään muuta tällä viikolla kuunnellutkaan tai netistä tutkinutkaan. Olen siis aivan fani jo :D

Näyttää älyttömän nuorelta mutta on kuitenkin jo täysi-ikäinen niin on ihan okei fanittaa :D Kröhöm. Suosittelen erityisesti sinkkua Finale, vaikka jokainen raita on kyllä kuuntelemisen/lataamisen arvoinen. Hugon ura on vasta ihan alussa, mutta hänen soundinsa on kyllä niin ajan hermolla tai sellainen "tulevaisuuden" soundi että kyllä menee pitkälle. Kokopitkää levyä odotellessa :) Capsulelta suosittelisin I williä ja In the Rainia, Andy Hunterilta Sound Pollutionia ja Alivea; Skrillexin "kaikki" tunteekin :P

Seuraavissa kollaaseissa vähän mun "musafanitushistoriaa", vähän vaikeaksi meni loppua kohden. Alussa oli niin selvää kun oli vain ne harvat suosikit :D 

Yläasteella fanitin enimmäkseen maailman luokan diivoja. Vahvat naisäänet miellyttivät... Ysillä löysin Ultra Bran musiikin enkä muuta sitten juuri kuunnellut. Apiksen biisit olivat mökkibileiden soitetuimpia... (Niistä bileistä ei sitten sen enempä!!!)

Lukiossa kirjaston ja koulun avulla musiikillinen maailmankuva räjähti... Löysin triphopin, nu metalin, soulin, Tori Amosin, indien, Björkin...

Noista "nuoruuden" suosikeista on jäänyt näille päiville melkein joka artistilta jotkut suosikkibiisit (Celine Dionia en voi kyllä nykyään sietää!), ja Linkin Parkia & Britneytä kuuntelen paljon edelleen.

J- ja k-pop ovatkin sitten ihan eri kategoria. Niitä voi kuunnella vain siinä fiiliksessä. Nykyään se fiilis onkin mulla tosi usein, lähes aina. Ayumi Hamasakista se kaikki lähti... :)

klikkaamalla suuremmaksi