Pimeässä ja loskassakin on jotain kaunista. Jotain karun kaunista.
Tänä talvena onkin saanut talsia paljon loskassa...
... mutta mieluummin näin kuin ihoa nakertavassa, järkyttävässä pakkasessa.
Silent Hill-sumua kotimatkalla...
Tässä olen tulossa poikaystävän - siis EKSÄN - luota. Sää ja kuvan mustavalkoisuus sopii tunnelmiin jotka liittyvät häneen... Hän toi elämääni paljon väriä. Ja nyt ne ovat poissa. Ainakin melkein.
Seurakunta <3
Melkein kokonaan missasin masistelun takia isoimman tapahtuman siellä tänä talvena. Pitäisi käydä enemmän siellä mutta Jumala ei rajoitu noihin seiniin... Hän on mun mukana joka hetki :) Ilman Häntä... en edes uskalla ajatella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti